MEIDÄN LAPSESTA ei koskaan tule lapsiryhmässä kiusaajaa, vaan pikemminkin suosittu ja reilu leikkikaveri, joka puolustaa heikompiaan.
______________________________- ~ ♥ ~ -_______________________________
Niinpä niin. Lapsettoman / raskaana olevan on vielä helppo päteä. Olihan minullakin niitä periaatteita, mutta sitten meille muutti pieni lapsityranni. Meidän vanhempien on ollut pakko laota maahan, ainakin jos tästä karusellista haluaa pysyä edes joten kuten hengissä.
Kyllähän se tiedossa oli, ettei uhmaikäisen kanssa eläminen voi olla aina helppoa, mutta EIHÄN MEIDÄN LAPSI nyt sentään NIIN ALAS VOI VAJOTA kuin naapurin meuhkaavat kakarat?!
Väärin. Vanhemmuus (lue: lapsityrannin vanhemmuus) taitaa olla se viimeinen niitti, joka rapisee pois täydellisen vanhemmuuden ihanteesta.
MEIDÄN LAPSI on maailman ihanin, suloisin ja valloittavin taapero. Tämä on siis tosiasia. Mutta meidän lapsi osaa olla myös maailman ärsyttävin, voimakastahtoisin ja raivostuttavin pikku uhmis niin halutessaan. Tämäkin on tosiasia, vaikkakin hieman vaikeammin hyväksyttävissä oleva kuin ensimmäinen.
Niin se vain menee, meidän maailman suloisin pikku prinsessa on kietonut meidät heikot vanhemmat siististi sieväksi pikku paketiksi pikkusormiensa ympärille. Eihän me toki kaikkiin sen juttuihin lähdetä mukaan. Muttakun se niin suloisesti katsoo kauriinsilmillään ja vilkuilee välillä pakastinta päin: "Äitii... Jätskii!" Ja lopuksi vielä pussaa poskelle. Sama meno jatkuu iltaan asti: "Eieiei, ei kukkuu! Vettä, tutti, nalle..." Haluttavien asioiden lista kasvaa loputtomasti iltayhdeksän lähestyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti